Kobujutsu on perinteinen asetekniikkalaji Okinawalta
Kobujutsulla (kobudolla) tarkoitetaan perinteellisiä Okinawalaisia asetekniikoita. Yleisimmät välineet ovat bo (180 cm pitkä keppi) , sai (lyhyt metallinen lyömäase) ja tonfa ( ranteella liikuteltava puuase) sekä nunchaku (lyömäase jossa kaksi puista osaa naruilla toisissaan yhdessä) .
Aseharjoittelun periaatteet , käytettävät asennot ja liikkuminen ovat hyvin samankaltaisia kuin karatessa ja kobudo onkin erittäin suositeltava lisäys edistyneempien karatekoitten harjoitteluun, mutta lajin voi aloittaa ilman aikaisempaa kokemustakin kamppailutaidoista.
Jokaisella aseella on oma käyttötapansa , kata-harjoituksensa ja vastaava pariharjoituksensa (kumite). Kobudossa on myös oma vyöjärjestelmänsä ja lajia voivat harrastaa kaikki yli 15-vuotiaat henkilöt.
Seurassamme junioreille opetetaan pääsääntöisesti BO (aikuisten JO 120cm pitkä keppi) tekniikoita ja asentoja motoriikan parantamiseksi ja harjoittelun kiinnostavuuden lisäämiseksi.
Aseharjoittelu on hauskaa
Alkuvuosina useimmat harrastajat olivat kokeneita mieskaratekoita, jotka saivat asetekniikoista lisävuosia harrastukselleen. Nykyisin lähes puolet suomalaisista harrastajista on naisia. Asetekniikat ovatkin oiva tapa tasoittaa miehen ja naisen välisiä voimasuhteita. Ne antavat ikääntyneellekin harrastajalle tunteen kamppailullisesta onnistumisesta nuorempaansa vastaan. Kyseessä on kamppailullinen shakki taktisine siirtoineen ja hämäyksineen. Loppuhuipennuksena on ”matti” siirtojen osuessa lopulta kohdalleen.
Joskus historiallisten aseiden harjoittelu herättää ulkopuolisissa kummastusta. Useimpien kobujutsuharrastajien motiivi lajivalinnalleen on kuitenkin vähemmän salaperäinen kuin ulkopuolinen voi aavistaa: aseharjoittelu on hauskaa ja mielenkiintoista.
Aseilla harjoittelu opettaa toimentaperiaatteet myös aseellista hyökkäystä vastaan ja opettaa käyttämään ympäristön välineitä itsepuolustuksessa.
BO
Bo tai kon (pitkä keppi) on kobujutsun tärkein ja teknisesti monipuolisin harjoitusväline. Bo:n harjoitteluun liittyy useita liikesarjoja (kata) ja pariharjoituksia. Bo on voinut olla kantoväline ja kävelysauva.
SAI
Sai on okinawan kobujutsussa bo:n jälkeen seuraavana opetettava ase. Sai:n harjoitteluun liittyy useita liikesarjoja (kata), taktiikoita ja sovellutusharjoituksia. Sai ei ole miekka eikä riisinistutuspuikko vaikka länsimaissa niiksi sitä nimitetään, eikä sillä ole laiduntavaa eläintä pyritty kahlitsemaan maahan. Sai on ollut poliisin tai järjestyksenvalvojan ”virka-ase” eli pamppu sekä arvomerkki sen kantajalle ja myös kuninkaanlinnan vartijat käyttivät sitä. Sai lienee tullut Okinawalle Kiinasta. Vastaavanlainen väline on myös monissa Indonesian kamppailutyyleissä, joissa se tunnetaan nimellä tjabang. Eräs versio saista on nk. manji-sai. Ase on metallia ja se oli aikanaan erittäin harvinaista ja kallista materiaalia.
TONFA
Okinawan kobujutsussa aseharjoittelu etenee johdonmukaisesti. Bo:n ja sai:n jälkeen opetetaan tonfa:n käyttö. Tonfalla on aikanaan ollut monta käyttömuotoa ja se on polveutunut monesta mahdollisesta käyttökohteesta harjoitteluun aseeksi. Tonfa on voinut olla myllynkivien pyöritykseen oleva työkalukampi tai ”jopa vaikka huonekalun osa”. Toinen näkemys on, että tonfa muokattiin erilaisista kiinalaisista aseista. Nykyisin sitä käytetään muun muassa poliisin virka-aseena (1970 Yhdysvaltalaiset poliisit ottivat tonfan käyttöön).
NUNCHAKU
Nunchaku on lyhyt bo, jossa on naru tai ketju keppien välissä. Kaksiosaisuus antaa kepin toiselle päälle suuren iskunopeuden ja mahdollistaa aseen piilottamisen. Nunchakun tarkkaa käyttötarkoitusta on historiasta hankala selvittää, vaikka perinteisesti luullaan sen olevan riisinpuintiväline tai jopa hevosen kuolaimet joten tarkkaa tietoa aseen käytöstä työvälineenä ei ole. Nunchakun kaltaisia välineitä on kuitenkin ollut maatalouskäytössä monissa Aasian maissa. Monet asiantuntijat kuitenkin epäilevät, että kyseessä on alkujaankin aseeksi tarkoitettu väline, jota on saatettu toisinaan käyttää myös varstana virkavallan hämäämiseksi. Vastaava ase on löydettävissä myös kiinalaisista kamppailujärjestelmistä. Nunchakusta on monia erilaisia variaatioita: osat saattavat olla eripituisia ja niitä voi olla useampia kuin kaksi.
KAMA
Kama maatyökalua eli sirppiä käytetään Okinawan kobujutsussa molemmissa käsissä. Se on kobujutsun ainoa teräase yleisemmistä aseista. Kama historia ja käyttötarkoitus on helppo hahmottaa koska sen muoto ja koko on säilynyt perinteisen sirpin kokoisena. Myöhemmin työvälineestä kehitettiin enemmän kamppailuun suunniteltuja vahvempia malleja. Japanissa vastaavanlaisen sirpin perässä oli toisinaan pitkä ketju, jolla oli mahdollista ”sitoa” vastustaja hetkeksi. Okinawalla tällaista mallia ei yleensä käytetty, mutta okinawalaiselle kamatekniikalle on tyypillistä sirpin käyttö molemmissa käsissä.